Pikaruokaa

Lapsi pääsi koulusta ajoissa ja tein pikalounaan. Keitin vettä ja liotin riisinuudelia, sitten kuumesin vokin ja öljytilkassa pyöräytin
- suikaloitua kaalia
- raastettua porkkanaa
- eilisen ylimääräiset siemenet
- nuudelit
- pari kananmunaa

Hyvää ja kohtuullisen terveellistä. Vaikka riisinkasvatus onkin epäekologista, toivon että lähiluomuporkkana ja lähinormikaali tasapainottavat punnuksia. Liekö tuosta lapsi porkkanasta inspiroitunut, kun ryhtyi väsäämään pupunkorvia virpomista varten.

**

Viherpiiperrysosio: viritin mungpapujen lasipurkin päälle palan vanhaa nailonista pitsiverhoa ja kiristin kuminauhalla. Sitten huuhdoin liotetut pavut ja käänsin purkin tiskikaapissa alassuin.

En ymmärrä miksi takavuosina myytiin oikein idätysastioita. Tai siis markkinamieshän myy vaikka mummonsa, mutta miksi kukaan osti? Minun "idätyspurkkini" oli täysin ilmainen ja toimii oikein hyvin. Tällä vähennän varsinkin kevättalven huonoa omatuntoa kun lentotomaatteja ja kurkkuja ei haluaisi kaupasta kotiin kantaa.

Välillä idätän mungpapuja ja vihreitä linssejä samassa purkissa, itävät aika samantahtisesti.

**

Päivän muita eettisiä tai vihervalintoja eli pienistä teoista tulee vähitellen isoja virtoja. Laiska töitään laskee, mutta here we go.

Aamupuuro oli jälleen kotoista kauraa ja sen kaverina rasvatonta luomumaitoa. Miinusta tulee ulkomailta rahdatusta appelsiinimehusta, mutta omat on jo juotu.

Kahvi oli Reilun kaupan.

Varustin miehen kauppareissua varten kasseilla, hän ei aina muista niitä mukanaan kanniskella.

En laittanut pyykkikonetta käyntiin sähkönkulutuspiikin aikana vaan odotan hiljaisempaa hetkeä. Piikit - jos muistan oikein - klo 7-9 ja klo 16-19. Niissä huiskeissa kuitenkin.

Nuudeleita varten kuumensin veden keittimellä, en hellalla. Vedenkeitin tekee piikin kulutukseen, mutta se vie vähiten sähköä. Mikroa meillä ei ole.

Ostin kotimaisia, vähän pakattuja kynttilöitä. Tosieko polttaisi soijakynttilää mutta meillä palaa Havi. Myös tuikuissa suosin Havia, ne palavat paremmin ja pidempään. Vessapaperiksi otin jälleen luonnonystävää. Nämä ovat vakiintuneita valintoja joita ei tule kaupassa enää mietittyä. Tosieko pyyhkisi kädellä, mutta minä en.